huuh. Ajattelin pitkästä aikaa ja kerrankin kirjoitella tänne enemmän tajunnnanvirralla, ei nyt varsinaisesti mitään sen suurempaa aihetta mielessä tällä kertaa.
Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Sain tänään olla anorektikko, autisti (erittäin lievä :P), masentunut poika ja käytöshäiriöisten nuorten ohjaaja (tai sitten yksi niistä "häiriöisistä"..). Eli siis vietimme tänään 4 tuntia tyttöjen kanssa metsässä harrastaen seikkailuliikuntaa. ja tämä siis liittyy nuorten kurssiimme. Piti selvitä metsässä olevasta radasta kun nilkat ja lanteet oli sidottuna yhteen kaverin kanssa, löytää silmät suljettuna hajautettuja kavereita ja etsiä metsästä vihjelappuja kahteen muuhun sidottuna. Haisteltiin, katseltiin, tunnusteltiin ja kuulosteltiin myös luontoa. (aistikokemuksia, aistikokemuksia..)Oma ohjattava toimintamme oli kolmen ryhmissä rakentaa tuikulle lautta apuna oksasakset ja narua. Niitä sai tosin vaan käyttää yhdellä kädellä (muut saivat omalla vapaalla kädellään kyllä auttaa), jolla saatiin haastetta enemmän. Tuikkulautat laitettiin lopulta lampeen kellumaan. Loppujen lopuksi osa tuikuista taisi kylläkin lähteä omalle kelluntareissulleen.. Mutta päivän saldona oli siis lämpöä, läheisyyttä ja tyttörakkautta :P (Tosin siitä lämmöstä en niin tiedä, kumppareissa ois voinu olla vähintään kolmet villasukat... Onneksi oli notski, jonka ansioista silmiä kirvelee vieläkin ja vaatteet on savustettu.)
Jälleen sai huomata ihmisten kanssa olemisen ja toiminnan voimauttavan vaikutuksen. Ei sillä loppujen lopuksi ole niin väliä, mitä siellä tehdään, kunhan saadaan tehdä jotain yhdessä ja onnistua. Ja pitää hauskaa, of course!
Muuten tässä alkaa elämä olla jo joulun odottelua. Kouluhommat ei oikeastaan stressaa, tosin että harjoittelupaikka vielä puuttuu (jonka siis pitäisi alkaa heti tammikuusta).. ja hankkia sitä on yritetty, uskokaa pois!
Viikonloppuna olisi luvassa ensinäkin perjantaina luokan pikkujouluiltamia. Alkuperäiset suunnitelmat mökkeily-oleilu-viikonlopusta kariutuivat erään hajonneen polvilumpion myötä (ei ollut omani) ja kutistuivat perjantai-illan (ja kenties myös yön) hengailuksi Jykylässä. Minulle tämä oli tosin hyvä juttu, sillä nyt minäkin pääsen pikkujouluilemaan! Alkuperäiseen suunnitelmaan en ois voinut osallistua sillä lauantaina lähdetäänkin avustettavan kanssa ajelemaan kohti Turkua, Tukholman risteilylle tällä kertaa.
