Lukuvuosi lähenee loppuaan..

Heijsan alla!

Tentit on tehty ja luovat rosessit esitetty. Vielä vuorossa AVH-luento, jonka jälkeen alkaa kauan odotettu lo...penuuvutta kesäkurssirupeama. Svenska och viestintätaito odottavat vielä ahkeraa opiskelijaa, ja yhteensä 8 päivän tiiviillä puristuksella hankimme kesäkuun vuokran tällä erää.

Luovien kurssi tosissaan päättyi tänään omien prosessiemme ja luovan välineen esittelyyn. Helmihommat sain tehtyä kiitettävästi jo viime viikon puolella, mutta prosessikuvauksen kanssa kärsin suurta luovaa tuskaa vielä tänään koulussakin. Pyörin koko eilisillan tuskanhiessä lattialla kun en keksinyt mitä kirjoittaisin ja mitä esittäisin. Luotin kovasti improvisaatiotaitooni ja itseasiassa vasta vähän ennen esitystä "performanssini" sai lopullisen muotonsa. Loppujen lopuksi lausuin siellä hetkeä ennen esitystä keksimäni runon ja tiputin maalaamastani kirjekuoresta sanomalehdestä leikattuja sydämiä lattialle. Runoni meni näin:

"Kiitos elämä,
kaikesta hyvästä ja huonosta.
Kiitos kasvatuksesta.

Kiitos kaikista läheisistä ihmisistä,
vaikka he ovatkin sellaisia kuin ovat.

Kiitos tästä.
Tulevasta, menevästä ja menneestä."

Tässä vielä kuva voimauttavimmasta (käytänkö minä ihan oikeasti tommoista sanaa?!) työstäni, jonka kurssilla tein.


Muuten olen hiimaillut viimeisen viikon flunssassa ja ääni päätti tehdä katoamistempun. Tai pikemminkin kuulostan siltä kun olisin alottanut tupakanpolton jo sikiöaikana, sen verran möreä kaiku lähtee. Viikonloppu meni töissä ja päntätessä, ei siten liene ihme että kämpässä näyttää pääosin tältä:

Tänään aion keskittyä vain lepäilyyn ja katson Euroviisujen karsintoja. Ehkäpä käyn kaupassakin jos huvittaa.

jääkiekkoa :o

Mä olen viimeaikoina ollut pelottavan kiinnostunut jääkiekosta ja pelottavan vähän kiinnostunut perustelemaan helmien terapeuttista käyttöä. Oli eilen karmivaa huomata, etten meinannut malttaa mennä nukkumaan kun tuli Suomi-USA ottelu. Kerran elämässäni oon käyny livepeliä kattomassa (JYP-SaiPa) ja sillonkin taisin keskittyä enemmän cheerleadereihin. No, onhan nämä MM-pelit ihan toista luokkaa, mutta en silti osannu odottaa että minustakin löytyis salakavalaa kiinnostusta siihen peliin. No se siitä (paitsi että puolen tunnin päästä alkaa Suomi-Kanada..!).

Helmet on jääny kyllä autuaasti ilman mun huomiota. Eee niiku jaksais yhtään. Tai jaksan. Olen hyvä ja innovatiivinen ja kaikkee upeeta mahtavaa. Positiiviset itsesuggestiot vie asiaa eteenpäin, you know. (Kaikkea sitä opetetaanki). No onhan se nyt tiedossa, että motivoitunut ihminen toimii tehokkaammin. Joten kaivelen tässä esiin sitä karannutta motivaatiota. Ehkä se löytyy huomenna yliopistolta, toimintaterapian tutkimussympposiumilta.

Positiivisen ajattelun alkeet osa 1

Tänä aamuna tuli sähköpostiin oikein piristävää maanantainaloitus postia: vielä olis ens viikolla sadasviidestuhannes harjoitteluun liittyvä palaveri, johon pitäis osallistua. Suusta meinas päästä ärr ja murr, kun keskiviikkona kävin retostelemassa etten ikinä koskaan tänne tule enää kun harjoittelu virallisesti loppui jo joskus viime vuosituhannella (eli ennen pääsiäistä). Siinä sitten heti perjantaina tehtiin kuitenkin uusi comeback, mutta sen piti todellakin olla viimeisten viimeinen (ja se ei ees itseasiassa ollu harjoittelujuttu!). Tämän palautepalaverin joudun kyllä nyt ehkä valitettavasti skippaamaan, koska menisi muuten luovien prosessien esittelyt sivu suun.
Jota muuten sitäkään en ole yhtään suunnitellut.

Juoksua, juoksua. Kummallista miten yksi ärsytys saa muutkin asiat ärsyttämään. Jättemukava yllätys jälleen eilen kun pyörän etukumi oli TAAS posahtanut. Vannoin kyllä ensi kerralla heittäväni koko härvelin järveen. Neljä kertaa korjaamolla vuoden sisällä alkaa olla tarpeeksi minun lompakolle. (uusavuton kun on...) Tarkoituksena oli illalla lähteä Viitaniemeen Anun kanssa valokuvaamaan (luovien kursssia varten). Kirosanojen saattelemana lähdin sitten tarpomaan (vihaan kävelemistä, jos olisin muuten saanut mennä pyörällä) ja vettähän sitä sitten alkoikin sopivasti satamaan heti ovesta ulos päästyäni. Ja huomasin, että unohdin kaulahuivin kotiin. Paikalla päästyäni sade sentään loppui, mutta märkien kenkien ja sukkien kanssa siinä sitten seisoskeltiin molemmat eri risteyksissä eikä kehdattu soittaa toisillemme "jos toinen onkin vain vähän myöhässä". Onnellisesti toisemme kuitenkin tapasimme ja hienoja kuvia saimme. Ainakin minusta sai autenttisia mutrunaamakuvia :P



Tänään sitten pikakävelin koulusta kotiin viemään pyörää korjaamoon ja vaatimaan (muutaman tahon kehotuksesta) selvitystä että voiko tämä nyt heti hajota kun vasta korjattiin etupyörän systeemit. Korjaamossa ei hirveästi lämmetty arvailuilleni venttiiliviasta, mutta pienen katastelun jälkeen löysivät renkaasta naulan (!) mutta myös alareunastaan vuotavan venttiilin. Kovasti olin kyllä suunnitellut kumoavani uusavuttomuuden ja paikkaavani pyörän itse (lainasin jopa Outilta renkaanirrotussysteemit), mutta annoin kuitenkin ammattilaisten korjata tilanteen kun sain alennusta sisäkumin vaihdosta ja pyörän samantien mukaani. Nolompi homma vain, että en ollut ehtinyt enkä tajunnut nostanut käteistä ja summasta jäi puuttumaan hurjat 70 senttiä :D Pitänee käydä huomenna maksamassa loputkin takaisin..

Korjaamolta spurttasin sitten 10 min myöhässä töihin ja töiden jälkeen jatkuikin matka luokkakaverin luo Nica-bileisiin (tytöt tulivat Nicaraguasta vaihdosta ennen pääsiäistä). Oli kyllä mukava ilta ja ihanaa olla koolla rauhassa tämän kiireen keskellä. Tytöt oli väsänneet hienon pinjatan, jota mäiskittiin riemuissamme pihalla. Ruuat oli myös Nica -tyyliin ja tietysti musiikki. Saatiin myös ihanat tuliaiset: pussukka/puupurkki ja aivan ihanat siemenistä tehdyt kaulakorut jokaiselle!

Uusin voimin huomiseen päivään ja ensi viikkoon, jonka jälkeen ehkä taas helpottaa! (niinhän minä aina sanon...)