Maakuntamatkailua

..ja muuten vaan.
Olin taas malttamaton ja ehdin peräti yhden illan viettää (sekin töiden jälkeen) Jykylässä kunnes pakkasin taas reppuni ja hyppäsin Tampereen junaan. Takana oli siis viikonloppu Ilosaaressa (tarkemmin sanottuna leirintäalueella teltassa) ja sieltä kodin kautta maanantaiksi töihin. Tiistaiaamuna olinkin jälleen tukemassa VR:ää. Saisivat kyllä antaa diplomin tai jotain; olen kuluttanut varmaan kolmasosan kesän palkoistani junalippuihin! (Ottaen huomioon, että ilosaarta edeltävän viikonlopun vietin pikavisiitillä Espoossa, jonne lähdin heti kotiuduttuani Siilistä!)

Kuitenkin. Virallinen määränpääni tällä viimeisimmällä matkalla oli siis Ruovesi (pieni paikka paikka keskellä entiedämitä), jossa veljeni ja tyttöystävänsä ovat olleet tämän kesän töissä. He kuitenkin näin arkipäivisin olivat nimenomaan siellä töissä, joten minulle jäi oikein mainiosti aikaa jäädä viettämään laatuaikaa Tampereelle Noren ja Jaakon kanssa ennen matkavälineen vaihtoa. Tampere oli kiva paikka taas; kaupunki, josta en selviä ostamatta jotain. Tälläkin kertaa matka jatkui lompakko laukun, paidan ja Pancho Villan kanahampparin verran tyhjempänä. Mutta oli se sen arvoista.

Bussimatka keskelle korpea oli hämmentävän sanattomaksi laittava kokemus. Näköjään kahdessa vuodessa olen ehtinyt kaupunkilaistua näin pelottavan paljon, että vienosti tuulessa ja auringossa kylpevät, silminkantamattomiin riittävät vilja- ja rypsipellot saivat minut kerta kaikkiaan ihmettelemään voiko tällaista hienoutta ollakaan. Jos en olisi tiennyt, että seuraava bussi menee joskus puolen päivän päästä, olisin varmaan kirmannut pellolle ja tanssinut alasti. (Se "seuraava bussi" olisi kyllä siinä tapauksessa saattanut viedä Ruoveden keskustan sijasta lähimmälle psykiatrille :D) Sain kuitenkin maltettua mieleni ja selvisin onnellisesti veljeni tykö. Ilta olikin mitä mainiointa kesän viettoa: tehtiin ruokaa, käytiin minigolffaamassa ja eksyttiin yksille paikalliseen laivaravintolaan. Seuraavana päivänä nukuin pitkään ja tiskasin. Illalla heitettiin vielä mölkkyä ja sittenpä olikin jo tarkoitus suunnata takaisin kaupunkiin. Meinaspa jäädäkin pelkäksi tarkoitukseksi, kun ensimmäinen bussi oli Ruovedellä 20 minuuttia myöhässä, jonka ansioista sitten odottelin 10 min sijasta 1,5 tuntia Orivedellä kotiinpääsyä. Selvisinpähän kuitenkin. Orivedellä oli vähemmän tekemistä, lähinnä pakoilin paikallisia puleja ja koin itsseni suureksi filosofiksi huomatessani, että kyllä amikset ja nuoret on amiksia ja nuoria joka paikassa.