Runo

Olin kotona käymässä viikonloppuna ja mieleeni palasi runo viiden vuoden takaa:

Lyhyen matkan kerrallaan
jaksoi ilman sadetta kulkea
Huokaili kauan hiljainen tie
kunnes löysi hän paikkansa

Oli pimeää, eivät nähneet mitään
silti tiesivät missä ne lentää
Kaukana jossain on auringon maa
siellä ei pelätä enää

Harkitse kauan
ja päätä vain viisaasti,
tiedäthän missä me ollaan

Kaikki on kultaa, vaikka ei kiilläkään
En minäkään jaksaisi muistaa

Saila
13.2.2004