jääkiekkoa :o

Mä olen viimeaikoina ollut pelottavan kiinnostunut jääkiekosta ja pelottavan vähän kiinnostunut perustelemaan helmien terapeuttista käyttöä. Oli eilen karmivaa huomata, etten meinannut malttaa mennä nukkumaan kun tuli Suomi-USA ottelu. Kerran elämässäni oon käyny livepeliä kattomassa (JYP-SaiPa) ja sillonkin taisin keskittyä enemmän cheerleadereihin. No, onhan nämä MM-pelit ihan toista luokkaa, mutta en silti osannu odottaa että minustakin löytyis salakavalaa kiinnostusta siihen peliin. No se siitä (paitsi että puolen tunnin päästä alkaa Suomi-Kanada..!).

Helmet on jääny kyllä autuaasti ilman mun huomiota. Eee niiku jaksais yhtään. Tai jaksan. Olen hyvä ja innovatiivinen ja kaikkee upeeta mahtavaa. Positiiviset itsesuggestiot vie asiaa eteenpäin, you know. (Kaikkea sitä opetetaanki). No onhan se nyt tiedossa, että motivoitunut ihminen toimii tehokkaammin. Joten kaivelen tässä esiin sitä karannutta motivaatiota. Ehkä se löytyy huomenna yliopistolta, toimintaterapian tutkimussympposiumilta.

Positiivisen ajattelun alkeet osa 1

Tänä aamuna tuli sähköpostiin oikein piristävää maanantainaloitus postia: vielä olis ens viikolla sadasviidestuhannes harjoitteluun liittyvä palaveri, johon pitäis osallistua. Suusta meinas päästä ärr ja murr, kun keskiviikkona kävin retostelemassa etten ikinä koskaan tänne tule enää kun harjoittelu virallisesti loppui jo joskus viime vuosituhannella (eli ennen pääsiäistä). Siinä sitten heti perjantaina tehtiin kuitenkin uusi comeback, mutta sen piti todellakin olla viimeisten viimeinen (ja se ei ees itseasiassa ollu harjoittelujuttu!). Tämän palautepalaverin joudun kyllä nyt ehkä valitettavasti skippaamaan, koska menisi muuten luovien prosessien esittelyt sivu suun.
Jota muuten sitäkään en ole yhtään suunnitellut.