Juoksua, juoksua. Kummallista miten yksi ärsytys saa muutkin asiat ärsyttämään. Jättemukava yllätys jälleen eilen kun pyörän etukumi oli TAAS posahtanut. Vannoin kyllä ensi kerralla heittäväni koko härvelin järveen. Neljä kertaa korjaamolla vuoden sisällä alkaa olla tarpeeksi minun lompakolle. (uusavuton kun on...) Tarkoituksena oli illalla lähteä Viitaniemeen Anun kanssa valokuvaamaan (luovien kursssia varten). Kirosanojen saattelemana lähdin sitten tarpomaan (vihaan kävelemistä, jos olisin muuten saanut mennä pyörällä) ja vettähän sitä sitten alkoikin sopivasti satamaan heti ovesta ulos päästyäni. Ja huomasin, että unohdin kaulahuivin kotiin. Paikalla päästyäni sade sentään loppui, mutta märkien kenkien ja sukkien kanssa siinä sitten seisoskeltiin molemmat eri risteyksissä eikä kehdattu soittaa toisillemme "jos toinen onkin vain vähän myöhässä". Onnellisesti toisemme kuitenkin tapasimme ja hienoja kuvia saimme. Ainakin minusta sai autenttisia mutrunaamakuvia :P



Tänään sitten pikakävelin koulusta kotiin viemään pyörää korjaamoon ja vaatimaan (muutaman tahon kehotuksesta) selvitystä että voiko tämä nyt heti hajota kun vasta korjattiin etupyörän systeemit. Korjaamossa ei hirveästi lämmetty arvailuilleni venttiiliviasta, mutta pienen katastelun jälkeen löysivät renkaasta naulan (!) mutta myös alareunastaan vuotavan venttiilin. Kovasti olin kyllä suunnitellut kumoavani uusavuttomuuden ja paikkaavani pyörän itse (lainasin jopa Outilta renkaanirrotussysteemit), mutta annoin kuitenkin ammattilaisten korjata tilanteen kun sain alennusta sisäkumin vaihdosta ja pyörän samantien mukaani. Nolompi homma vain, että en ollut ehtinyt enkä tajunnut nostanut käteistä ja summasta jäi puuttumaan hurjat 70 senttiä :D Pitänee käydä huomenna maksamassa loputkin takaisin..

Korjaamolta spurttasin sitten 10 min myöhässä töihin ja töiden jälkeen jatkuikin matka luokkakaverin luo Nica-bileisiin (tytöt tulivat Nicaraguasta vaihdosta ennen pääsiäistä). Oli kyllä mukava ilta ja ihanaa olla koolla rauhassa tämän kiireen keskellä. Tytöt oli väsänneet hienon pinjatan, jota mäiskittiin riemuissamme pihalla. Ruuat oli myös Nica -tyyliin ja tietysti musiikki. Saatiin myös ihanat tuliaiset: pussukka/puupurkki ja aivan ihanat siemenistä tehdyt kaulakorut jokaiselle!

Uusin voimin huomiseen päivään ja ensi viikkoon, jonka jälkeen ehkä taas helpottaa! (niinhän minä aina sanon...)