Ajatuksia itsemurhasta

Psykan tunnilla keskusteltiin itsemurhasta ja asia jätti aivonystyrät pohdintatilaan. Seurauksena syntyi seuraava vuodatus kurssille kuuluvaan luentopäiväkirjaan:

Eniten minua jäi mietityttämään kuuluuko itsemurha- tai itsetuhoinen ajattelu osaksi nuoruutta luonnollisena teemana. Selitetäänkö sitä kenties jossain teoriassa, vai onko se vain nykyajan paineiden luoma ajatustapa? Oman kokemukseni mukaan itsetuhoisia ajatuksia herää monilla nuorilla jossain vaiheessa elämäänsä. Tosin ajatukset pysyvät usein tietoisesti ajatuksina, eikä niiden takana ole todellista toteutusperää. Pikemminkin kyse on oman elämän tarkoituksen pohtimisesta, vaikkakin äärimmäisellä tavalla. Erottaisin itse vakavan itsemurhariskin ja nuoruuteen kuuluvan ”oman elämän arvon pohdiskelun” sillä, että todellinen riski on silloin, kun nuori on masentunut ja ajattelee tällaisia ajatuksia usein. Luonnollista, kehitykseen kuuluvaa ajattelu on silloin, kun nuori pääsee ajatuksissaan positiiviseen tulokseen, löytää elämästään hyviä asioita ja ymmärtää, että hänen ympärillään kuitenkin on välittäviä ihmisiä.

Itsemurha ei todellakaan ole mikään uusi ilmiö, vaan niitä on esiintynyt luultavasti yhtä kauan kuin on ollut ihmisiäkin. Ehkäpä uudempi ilmiö nuorilla on se, että nuori joutuu hakemaan huomiota äärimmäisemmillä tavoilla. Myös itsemurhasta puhuminen on yleisempää, se ei ole enää samanlainen tabu kuin muutama vuosikymmen sitten.

Mielestäni erittäin merkittävää on se, etteivät kirkko ja kansa tuomitse itsemurhan tekijää samalla tavalla kuin ennen. Nykyään se on pikemminkin yksi tapa kuolla, joskin yhä traumaattinen läheisille, mutta itsemurhan tekijä kuitenkin siunataan ja hänen muistoaan kunnioitetaan. Uskoisin, että nykyään ovat harvemmassa helvetillä pelottelu ja suora syrjiminen, mutta tiettyä sanatonta leimautumista, tai ainakin sen pelkoa, saattaa esiintyä.

Tuomitsemattomuudellakin on toisaalta puolensa; onko yleinen itsemurhan hyväksyminen tehnyt itsemurhasta yhden luonnollisen ratkaisumallin toivonsa menettäneille ihmisille ja onko kynnys madaltunut sen myötä itsemurhan toteuttamiseen? Toisaalta läheisten annetaan nykyään surra ilman yhteisöltä tulevaa häpeän painetta ja asian tiimoilta nousseita tunteita on luvallista käsitellä; tämähän myös toimii ennaltaehkäisevänä tekijänä masentumiselle ja itsemurhalle.